Onko luomu terveellistä?

Luomu on alkanut vihdoinkin kehittyä Suomessa kuten monissa muissa maissa. Suomi on ollutkin tähän saakka entisten itäblokin maiden tasoa niin tuotannon kuin kulutuksen osalta sekä myös ruokaketjun toimijoiden suhtautumisessa luomuun. Luomua tutkitaan erittäin paljon. Näiden tutkimusten kautta pyritään näyttämään toteen luomun positiivisia vaikutuksia ympäristöön, tuotantoeläimiin sekä meihin ihmisiin. Eettisyys, turvallisuus ja ekologisuus on helppo ymmärtää, mutta miten on terveellisyyden kanssa?

Teen luomuaiheista väitöskirjaa, jossa sen alkuvaiheessa pyrin todistamaan olemassa olevan tieteellisen tutkimuksen nojalla luomun erilaisia atribuutteja sen ylivoimatekijöiksi. Näistä kuluttajien kautta saaduista ominaisuuksista ”terveellisyys” osoittautui vaikeimmaksi. Siinä missä kuluttajat puhuvat terveellisyydestä niin terveellisyyteen liittyvissä tutkimuksissa puhutaan ravitsevuudesta. Mitä sitten tarkoittaa terveellisyys? Terveellisyys on tietenkin terveyttä edistävää toimintaa ja terveyttä haittaavien tekijöiden välttämistä; syödään vihanneksia eikä polteta tupakkaa. Eli terveellisiä elintapoja ja ravitsevaa, turvallista ruokaa.

Lukaisin läpi yli viitisenkymmentä tutkimusta, jotka tutkivat luomuraaka-aineiden ravitsemuksellista laatua tai vertasivat sitä tavanomaisen ruoan ravitsemukselliseen laatuun. Ruoan ravintoainepitoisuus vaihtelee tietenkin monien muuttujien kautta. Näitä ovat maaperä, lajike, kasvukauden sää, maantieteellinen sijainti, varastointi, kuljetus jne. Voin kuitenkin vetää muutamia johtopäätöksiä.

Edellä esitettyjen lukemieni tutkimusten mukaan voin tehdä seuraavan yhteenvedon ja väittää, että tutkimusten mukaan luomuraaka-aineet poikkeavat tavanomaisista seuraavasti:

  • luomujuureksissa, perunoissa, kasviksissa ja hedelmissä on huomattavasti korkeampi kuiva-ainepitoisuus ja tällä on vaikutusta niin ravintoainepitoisuuksiin sekä mm. maun voimakkuuteen
  • johtuen osittain edellisestä mineraalipitoisuus (Fe, Mg), flavonoidien, antioksidanttien kuten fenolien ja salisyylihappojen määrä on suurempi luomukasvikunnan tuotteissa
  • luomuperunat sisältävät usein enemmän C-vitamiinia
  • hiilihydraateissa ei ole tutkitusti eroja
  • luomuviljassa on alhaisempi valkuaisainepitoisuus, mutta sen aminohappojen koostumus on parempi
  • luomulihassa ja siipikarjassa on huomattavasti korkeampi määrä monityydyttymättömiä rasvahappoja ja alhaisempi määrä tyydyttyneitä rasvahappoja
  • luomumaidon seleenipitoisuus on alhaisempi, mutta rasvahappokoostumus parempi

Näillä tuloksilla ei kuitenkaan voi yleistäen väittää, että luomuruoka olisi ravitsevampaa kuin tavanomainen ruoka. Jos kuitenkin palaan kuluttajien uskomukseen luomun terveellisyydestä ja lisään tähän ravitsemuspakettiin pyrkimyksen terveyttä vaarantavien tekijöiden vähentämiseen, saadaan joukkoon turvallisuuteen liittyvät tekijät:

  • luomuhedelmät ja vihannekset sisältävät pääsääntöisesti pienempiä määriä agrokemiallisia jäämiä kuin tavanomaiset
  • luomulehti- ja juurikasvit sisältävät huomattavasti vähemmän nitraattia kuin tavanomaiset
  • eläinperäiset luomuraaka-aineet sisältävät alhaisempia määriä lääke-, hormoni- ja torjunta-ainejäämiä kuin tavanomaiset (Suomessa hormonien käyttö on kielletty)
  • ympäristömyrkkyjen voidaan olettaa esiintyvän yhtäläisesti sekä luomussa että tavanomaisessa
  • tavanomaisessa tuotannossa sallittu geenimuunnellun ainesosan käyttö on luomussa lain mukaan kielletty. Geenimuuntelun turvallisuutta ei ole pystytty näyttämään toteen.
  • luomussa sallitut lisäaineet ovat noin 10% tavanomaisessa ruoassa sallituista. Synteettiset väriaineet ovat mm kokonaan kiellettyjä. Osa lisäaineista aiheuttaa yliherkkyysoireita eikä lisäaineiden yhteisvaikutuksia ole edes tutkittu.

Kokonaisuutena näyttää siltä, että luonnonmukaisesti tuotettu ruoka on myös terveellistä kun ravitsevuuteen liitetään terveyttä mahdollisesti vaarantavat tekijät. Luomua sekä tavanomaista ruokaa tutkitaan jatkuvasti ja molemmat tuotantotavat kehittyvät vastuullisempaan suuntaan. Tärkeää olisi se, että ruokaketjun toimijat muistaisivat myös kuluttajien toiveet ja vaatimukset eettisemmästä, ekologisemmasta, turvallisemmasta ja terveellisemmästä ruoasta, jossa olisi myös aito maku jäljellä. Me kuluttajat valitsemme kuitenkin oman ruokamme ja valinnoillamme me voimme äänestää laadullisesti paremman ruoan puolesta. Ruokavalinta on myös arvovalinta. Minä valitsen luomua koska välitän ympäristömme, tuotantoeläinten ja läheisteni hyvinvoinnista. Terveellisyys on tärkeä osa jälkimmäistä – sen vuoksi meidän perheessä syödään luomua.

 

Teksti Jaakko Nuutila, kuva Virpi Kulomaa