Koululounas eväslaatikossa

Kaukana Suomesta aavikon laidalla Dubaissa ikävöimme kunnon ruisleipää, salmiakkia ja kostean kuusimetsän tuoksua. Moni kotirouva haikailee myös suomalaisen kouluruokailun perään. Joka-aamuiset evässulkeiset kyllästyttävät, varsinkin kun lounaslaatikot saattavat palata kotiin miltei koskemattomina – ja lapset kiljuvan nälän kanssa.

Kello on 6.40 kun repäisen sämpyläpussin esiin ja alan halkaista höttöisiä leipiä vimmatulla vauhdilla. Lapset rouskuttelevat aamumurojaan eväslaatikoiden ja muiden tykötarpeiden sekamelskassa. Apulainen lorottaa termospulloihin kylmää vettä automaatistamme ja kipittää sitten pilkkomaan paloja appelsiinista, melonista ja ananaksesta.

- Älä pistä sitä juustoa mitä eilen oli, se haisee kamalalta!, huomauttaa keskimmäinen.
Onneksi kaupan leikkelevarastot oli päivitetty edellisenä päivänä, joten nyt sain jälleen iskeä leivän väliin ihanaa saksalaista metwurstia, joka maistuu miltei yhtä hyvältä kuin suomalainen. Dubai on opettanut minut hamsteriksi: sitä mitä haluaa, täytyy ostaa monta pakettia talteen, sillä koskaan ei tiedä, milloin se seuraavaksi loppuu.

Naisten aamukahvilla kysellään vinkkejä eväslaatikoiden täytteiksi ja haikaillaan syvin huokauksin terveellisen suomalaisen kouluruokailun perään. Joku tekee pakkaseen lihapullia ja laittaa ne puolijäisinä eväiden joukkoon, toinen ostaa pieniä keksi- tai sipsipusseja, kolmas uskoo jogurtin säilyvän syömiskelpoisena subtrooppisessa ilmastossa puoli päivää. Mitä tahansa leipien vaihteluksi löytyykään, se on tervetullutta. Itse yllätyin iloisesti, kun kaksi kolmasosaa lapsistani hyväksyi kasviskevätrullan evääkseen. Koulun kanttiinista voivat isommat oppilaat ostaa minipitsoja tai riisi- ja pasta-annoksia – mutta kun äiti ei ole vahtimassa, saattaa lapselle tulla voittamaton kiusaus vaihtaa lounasraha suklaamuffineihin.

Kun lapset palaavat seitsemän tunnin koulupäivän jälkeen kotiin, on lämmin ruoka oltava valmiina odottamassa. Usein lapsemme syövät vielä toisenkin aterian illalla isän palattua töistä. Kotirouvillakaan ei siis ole vapaa-ajan ongelmia, sillä keittiössä vierähtää tovi poikineen päivän mittaan. Allergisille lapsille on erityisen haastavaa löytää sopivaa syötävää. Luomukaupasta saa sentään kauramaitoa ja muita erikoistuotteita, mutta esimerkiksi täysin maidoton rasva on tuotava Suomesta. Moni kansainvälisen koulun opettaja saattaa säikähtää pohjoismaisia allergikkoja ja olla epätietoinen siitä, miten heitä tulee varjella toisten eväiltä.

Kun palaamme Suomeen, saavat lapsemme tutustua aivan uuteen ammattikuntaan: mukaviin ihmisiin, jotka valmistavat heille joka päivä lämpimän aterian!

 



Teksti Mirkka Salmensaari, kuva Terhi Karppinen