Kouluruokailu – kasvatusta, makuja ja vastuullista yhteistyötä

Nykyisissä säädöksissä ja suosituksissa kouluruokailu määritellään oleelliseksi osaksi koulun opetus- ja kasvatustehtävää. 

Vuoden 2011 alusta voimaan tulleen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan kouluruokailun järjestämiseen ja tavoitteiden toteutumiseen tarvitaan eri osallistujatahojen yhteistyötä ja koulun tehtäväkokonaisuuden ymmärtämistä.

Myös oppilaiden osallistamista kouluruokailun suunnitteluun ja toteuttamiseen korostetaan aiempaa painokkaammin. Yli sata vuotta sitten aloitettu visionäärinen työ on säädöstasolla määritelty, mutta asioiden toteutuminen käytännössä ja koulun arjessa vaatii vielä paljon tekemistä.

Enemmän vastuuta, vähemmän käskyjä

Kouluruokailuympäristö on päivittäinen koulun eri toimijoiden yhteistyöalue, jossa ’julkisen tahtotilan’ mukaan jokainen voi oppia ja nauttia hyvästä ruoasta ja miellyttävästä ruokailutilanteesta. Mutta miksi  kouluruokailua niin paljon moititaan ja miksi kaikissa kouluissa ruokailutilanteet eivät ole ilmapiiriltään innostavia? Miksi oppilaat karkaavat kioskeille eivätkä syö kouluruokaa?

Kouluruokailun ja ruoan arvostus ja imago lähtevät aikuisista, heidän puheistaan ja käyttäytymisestään. Perinteinen kontrolloiva, käskevä tai valistava toimintatapa ei johda toivottuun tulokseen. Osaavat koulun aikuiset kannustavassa yhteistyössä  vanhempien kanssa voivat nostaa kouluruokailun keskustelu- ja toimintakulttuurin uuteen aikaan. Talkoisiin tarvitaan myös muut sidosryhmät, erityisesti media. Yhdessä ja myönteisillä viesteillä voimme herättää halutun kiinnostuksen.

Kouluruokailu on aikanaan ’keksitty’ oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen turvaajaksi. Nyt myös oppilaiden äänen tulee kuulua. Heille pitää antaa lisää tilaa ja vastuuta ja ottaa heidät mukaan koko prosessiin suunnittelusta päivittäisiin ruokailutilanteisiin. Jo pelkkä tietoisuus vaikuttamisen mahdollisuuksista sitouttaa valmiiksi annettua paremmin. Kouluruokailun laatu ja toiminta tulee suunnitella ja tehdä koulun ja oppilaan tarpeista niin, että järjestämisen ja kehittämisen lähtökohtana ovat hyvän ravitsemuksen ohella kasvatukselliset ja opetukselliset päämäärät lasten ja nuorten terveellisen ja turvallisen tulevaisuuden turvaamiseksi. Keskittymällä laatuun ja houkuttelevan kouluruokailuilmapiirin tekemiseen loistava suomalainen sosiaalinen innovaatio täyttää sille asetetut tavoitteensa. Hyvät maut, ystävällinen kohtelu ja viihtyisä ympäristö vetävät puoleensa kenet tahansa.


Yhteisen kielen ymmärry
s

Laajennettu kasvattajuus- toimintamalli kietoo kouluruokailun ja siihen kuuluvat toimijatahot oppimisympäristölähtöiseen yhteistyöhön koulun sisällä. Kouluyhteisön perinteisiä toiminnallisia rajoja voidaan selkiyttää ja avata toimintaprosessien rajapintojen kuvaamisella ja tehtävien kytkemisellä saumattomasti toisiinsa. Laajennetun kasvattajuuden mallissa keskeiset toimijat ovat muutosagentteja (Kuvio 1).

Kuvio 1: Laajennetun kasvattajuuden kouluruokailuympäristön keskeiset toimijatahot ja siinä toimivat muutosagentit

Laajennetun kasvattajuuden toimintamalli edellyttää kouluyhteisön yhteisen kielen ymmärtämistä, tasa-arvoisuutta sekä kykyä kuunnella ja toimia yhdessä erilaisten ihmisten kanssa. Kouluruokailuhenkilöstö on tärkeässä tehtävässä niin ravitsemuskasvattajina kuin muussakin koulun kasvatustyössä turvallisina aikuisina.

Ruokatuotannon ääreltä kannattaa tulla keittiön oven toiselle puolelle ruokailijoiden keskuuteen. Kun ruoka saa kasvot ja sydämen, se saa samalla maut ja merkityksen. Kouluruokailuhenkilöstön puuttuminen oppilaiden sopimattomaan käyttäytymiseen ehkäisee osaltaan kiusaamisen jatkumista.

Kouluravintolan viihtyisyyden parantamisella ja palvelutarjonnan lisäämisellä voidaan vaikuttaa oppilaiden ruokavalintoihin niin, että he pysyvät koulussa eivätkä poistu lähikioskille välituntien aikana. Iltapäivän välipalakahvila on tervetullut terveellisen ravitsemuksellisen ja sosiaalisen kanssakäymisen mahdollistaja sekä toimiva tupakkataukojen kilpailija.

Koulun roolista kasvattajana ollaan asiantuntijoiden keskuudessa yhtä mieltä. Hyvinvointi- ja elämäntaitojen oppimisen paikkana kouluruokailu on jo valmiina järjestelmänä ilman vuosiluokka-, oppiaine- tai tuntirajoitteita. Ihmiset keskustelevat ruokapöydän ympärillä ’oikeassa elämässä’. Niin voi tehdä koulussakin. Kouluruokailu ei sinänsä kaipaa erillistä oppiainetta, joka tavallaan lokeroi ja estää yhteisöllisyyden syntymistä. Jo nyt peruskoululainen viettää keskimäärin 900 tuntia kouluruokailussa, kun lasketaan yhteen kaikki yhdeksän vuoden ruokailuhetket. Kouluaikaisesta ruokailusta pitää tehdä uudenlainen yleissivistävä avoin oppimispaikka, jossa virkistyy ja nauttii koko koulun väki yhdessä.

Uudet toimintatavat vaativat oppimisprosessin myös aikuisilta. Pelkkä informaatio ei aina riitä toivotun muutoksen aikaan saamiseen. TaRu (Taitava Ruokakasvattaja) -koulutus  on räätälöity oppimisprosessi kouluruokailutoimijoiden perehdyttämiseen  kouluruokailutyöhön yhteisten kasvatustavoitteiden lähtökohdista. Koulutuksessa ohjataan henkilökohtaiseen oppimaan oppimiseen, kasvatustaitoisuuteen sekä koulun yhteisöllisyyden ymmärrykseen.

Koulu kasvattaa olollaan. Lapsiin ja nuoriin voidaan vaikuttaa aidolla läsnäololla, välittämisellä ja aikuisten antamalla mallilla. Kouluruokailussa asiakaspalvelu on parhaimmillaan yhteisvastuullista kasvatusta, sydämellistä ruokaa ja elämäntaitojen oppimista.

 

Teksti FT Seija Lintukangas, Edutaru Oy ja prof. Päivi Palojoki, Helsingin yliopisto

Lisäätietoa kouluruokailusta

Kouluruokadiplomi
Ruoan ammattilainen arvostaa kouluruokaa
Kouluruokailussa asiakas on tärkein